Pajuporo Elmeri

Olipa kerran poro nimeltään Elmeri. Elmeri eksyi metsään koska joulupukki lähti juoksemaan lahjavarkaita karkuun. Joulupukki ei ehtinyt kauas kunnes hän hengästyi liikaa ja kaatui lumihankeen. Pukki oli kuitenkin onnistunut karkoittamaan varkaat kannoiltaan. Elmeri etsi pukkia koko yön, mutta lumi peitti viimeisetkin jäljet.

Elmeri kyllä löysi ruokaa metsästä, mutta hän paleli ja ikävoi pukkia. Hän meni nukkumaan kuusen alle ja aamulla herätessään hän jatkoi matkaa. Elmeri seurasi lahjoista muodostunutta janaa löytääkseen pukin, mutta turhaan. Alkoi tulla pimeää ja ilma kylmeni. Yht'äkkiä pukki loikkasi pensaasta koska säikähti Elmeriä. Onneksi molemmat huomasivat toisensa ja olivat iloisia. He jatkoivat yhteistä matkaansa, vaikka lahjat olivatkin kadonnut jo päiviä aiemmin. Joulun aika oli myöskin mennyt jo, joten Pukki ja Elmeri lähtivät korvatunturia kohti.

Eipä aikaakaan kun lapset huomasivat heidät metsän keskellä. pukki suuttui heille koska Joulu oli mennyt jo eikä hän erityisemmin tykännyt olla joulupukki. Lapset muuttuivat surullisiksi ja kääntyivät pois. Pukkia alkoi harmittaa. Hän ei kestänyt katsoa surullisia lapsia metrejä takanapäin joten hän käski Elmerin kääntymään. Pukki antoi lapsille viimeisimmät suklaat mitä hänellä taskuissaan oli. lapset ilahtuivat ja pyysivät häntä vielä käymään nopeasti lasten luona vaikka lahjoja ei ollutkaan. Pukki mietti hetken, mutta suostui pyyntöön koska niin kiltisti lapset sitä pyysivät.

Samaan aikaan kun pukki oli talossa sisällä, niin jotkut myrkyttivät Elmerin. Elmeri alkoi totella vain heitä. Loppujen lopuksi he kyllästyivät Elmeriin ja käskivät sen pysähtyä eikä Elmeri saisi koskaan enään liikkua. Ja niinhän myrkytetty poro teki. Kunnes se jäätyi ja kuoli. Vielä tänäkin päivänä Elmeri on samassa paikassa. Loppu